Bretonipäivät 2025

Tänä vuonna Bretonipäivät oli järjestetty Kauhajoella. Näin Savosta katsoen siellä isoilla aakeilla laakeilla, missä ei ihan heti tule mäkiä vastaan. Matka oli sen verran pitkä, että pakattiin koko perhe ’jahtiautoon’ jo perjantaina ja suunnattiin töiden jälkeen matkaan. Laumaan kuuluu 2 aikuista, yksi vauhdikas poika ja bretoni alamaisineen (5 käyttölinjaista labradorinnoutajaa). Syksyisin olemme harvemmin kotona ja Hiacen mittariin kertyy useampituhat kilometriä. Siksi varmaankin tuo muutaman tunnin matka Pohjanmaalle ei aiheuttanut isompia mietintöjä ilmoittautumisvaiheessa. Ja lisäksi se että majoitus ja aamupalat olivat valmiina helpotti päätöksen tekoa entisestään. Meillä isäntä on se, joka ohjaa koiraa metsällä ja minä puolestani olen narun toisessa päässä näyttelykehässä. Nyt oli siis isännän harrastusvuoro ja minä taltioisin viikonlopun kuviin.

Majoitus oli varattu Bretonikerhon toimesta paikallisen metsästysseuran viihtyisiin fasiliteetteihin. Mökki
kahdella asuinpuolella, iso kota makkaranpaistopaikkoineen, viihtyisä metsästysmaja ja sauna oli varsin oiva paikka viikonlopun viettoon. Meidän lauma sai oman pienen mökinpuolikkaan asuttavaksi perjantaina ja iltapalaakin oli varattu matkalaisille. Koirien huollon jälkeen ei ylimääräistä vauhtia ollut enää kenessäkään ja pääsimme nukkumaan varsin ajoissa.

Lauantaina aamulla herätys oli ns mukavissa rajoissa kun aamupalalle ei tarvinnut rynnätä kukonlaulun aikaan vaan kokoonnuttiin ihan sivistyneesti klo 8 maissa majalle. Maittava ja kattava aamupala oli Bretonikerhon sponssaama molempina aamuina, kiitos siitä! Maastoeväät omaan reppuun sai samalla tehtyä sujuvasti. Aamulla tarkastettiin lämpimän majan pöydän ääressä kartoista sallitut alueet, kielletyt alueet ja todella kielletyt alueet. Näin savosta katsottuna maastokartta oli melko erilainen kun peltoa
todella riitti, ei tarvinnut miettiä miten metsä pirstoisi aluetta. Aamusta jakaannuttiin kahteen porukkaan 3-4 bretonin porukkaan, molemmat omille alueilleen. Varsin kirpakka yöpakkanen ja aamun kuura toi oman piristeensä aurinkoiseen maisemaan. Vaikka päivä ei ollut lämpimimmästä päästä aurinko lämmitti edes hieman niillä kohdin kun pääsimme pusikoiden suojassa etenemään. Kaikille koirille riitti hyvin juoksutusaikaa kun ryhmä oli sopivan kokoinen. Lintuja oli kuitenkin melko vähän, ilmeisesti meidän edellämme oli jo toinen jahtiporukka käynyt pyörähtämässä pelloilla ja linnut olivat karkoittuneet suurimmaksi osaksi muualle. Muutama fasaani saatiin ihan seisottavaksi saakka, mutta pudotuksia ei otettu.

Lauantain parasta antia melkein olikin illalla kodassa tulilla vietetty aika. Kerrattiin kummankin ryhmän tapahtumia ja koirien toimintaa. Puhuttiin siitä mitä ongelmia kenelläkin on ja mitä ratkaisuja on pohdittu. Toki illan mittaan käytiin läpi menneitä kokeita, jaettiin metsästystarinoita ja pohdittiin rotua ja sen terveyttä. Olen usein huomannut sen, että paras anti koulutuksissa ja treeneissä ei tule sieltä pelloilta tai itse treenistä. Paras anti on hyvin usein se, että saa jakaa ajatuksiaan ja pohdintojaan muiden harrastajien kanssa. Eri puolilla Suomea on hyvinkin erilaiset mahdollisuudet harrastaa ja metsästää. Meille, uuden
rodun kanssa puuhaaville kaikki tieto on mietinnän arvoista. Koirien kanssa olemme harrastaneet ja metsästäneet jo useamman vuoden. Mutta bretoni ja seisojaelämä puolestaan on hyvin uutta vain muutaman vuoden kokemuksella. Tämän vuoksi toisten harrastajien kohtaaminen on hyvin antoisaa. Toki saunan lämpö teki hyvää ja kotamakkarat olivat (ainakin juniorin mielestä) se ’paras ikinä’-iltapala.

Sunnuntaina päätettiin aamulla pitää samat ryhmät mutta vaihdettiin ns puhtaisiin maastoihin. Lintujen istutuspaikat oli tiedossa, kuten myös se että linnuilla on siivet ja jalat joilla siirtyä. Pieni pakkanen oli yön jäljiltä jälleen saanut maan kuuraan, mutta aurinko lämmitti ja sai mielenkin iloiseksi. Meidän ryhmällä oli tapahtumia melkeimpä ’ensimetreiltä’ saakka. Vahvoja hajuja ja hajukenttiä oli jo alussa ja lintujakin löytyi jo ennen varsinaisia istutuspaikkoja. Paukkeen perusteella myös toinen ryhmä sai jäykkiä häntiä jo aamupäivän aikana. Ajoittain linnut juoksuttivat koiraa ja miestä perässään ojanpohjaa myöden ja piipahdus kaurahalmeessakin taisi tulla. Joen varressa taas toinen ryhmä oli pöllytellyt fasaaneja joen yli ja muutama lintu nähtiin lennossa saakka. Rane suoritti myös yhden sujuvan joen edestakaisin uimisen vahvan hajun perässä. Meidän ryhmässä tuli päivän aikana vain yksi pudotus, mutta seisontoja tuli useampia kuin lauantaina. Kaikki koirat saivat mukavasti juoksuaikaa ja töitä tehtäväkseen.

Sunnuntaipäivä pääteltiin jo aikaisemmin, jotta kotimatka ei venyisi aivan yöhön saakka. Kokemuksena Bretonipäivät oli meille ainakin hyvin antoisa. Rane sai treeniä varsin mukavasti. Myös ajatusten vaihto muiden harrastajien kanssa oli mukavaa. Varsinaista kesäistä Bretonipäivää emme niinkään kaipaa, koska itse lajin treenaaminen jää uupumaan. Mutta tälläinen vastaava syksyinen tapaaminen olisi ensi vuonnakin varsin mukava. Toki kaikki tämä vaatii aikaa ja vaivaa järjestäjiltä ja suuri kiitos Riitalle organisoinnista,
eväistä ja oppaana olosta! Toivottavasti tavataan myös ensi vuonna ja porukkaan mahtuu varmasti vielä enemmänkin harrastajia.

Kuvat ja teksti Jaana Auvinen, Videot Timo Mäki-Lohiluoma